Dialogi on tasa-arvoista ja rakentavaa keskustelua. Tavoitteena on löytää mahdollisimman paljon aiheeseen liittyvää materiaalia (tietoja, taitoja, kokemuksia, ideoita, visioita...), yhdistellä niitä ja rakentaa uusi lähestymistapa tai ratkaisu. Samalla pyritään paljastamaan totuttujen oletusten ja sääntöjen alle hautautuneita kysymyksiä tai ongelmia.
Yhteistyö auttaa pois vanhoilta urilta
Organisaatiossa dialogi voi auttaa huomaamaan ja vähentämään kaavamaista, tehottomaksi tai jopa haitalliseksi käynyttä toimintaa. Uraudumme helposti tuttuihin tapoihin, puheenaiheisiin ja näkökulmiin: huomaamme asioita, jotka sopivat odotuksiimme näkemättä muutoksia, jotka vaativat uudenlaista ajattelua, reagointia ja toimintaa. Dialogi auttaa meitä katsomaan itseämme, organisaatiota ja sen ympäristöä uusin silmin, löytämään tarpeita ja mahdollisuuksia kehittymiseen.
William Isaacsia lainaten dialogi pyrkii ”yksin ajattelusta yhdessä ajatteluun”. (Lainaan jälleen Isaacsia. Hänen kirjansa dialogista on perusteellisin minkä tiedän. On vahinko, ettei sitä ole suomennettu.) Hänen mukaansa dialogi perustuu neljään taitoon, joista tässä lyhyt ja käytännönläheinen kuvaus.
Kuunteleminen
Kunnioittaminen
Uudistumiseen tarvitaan jokaisen panosta, työroolista tai organisatorisesta asemasta riippumatta. Kaikkien näkemykset ovat yhtä arvokkaita ja jokainen saa sanoa sanottavansa.
Ilmaiseminen
Kaikki aiheeseen liittyvät seikat pyritään saamaan esiin, myös ongelmat ja epäonnistumiset, vaikka ne olisivat henkilökohtaisiakin. Rehellinen itsensä ilmaiseminen vaatii rohkeutta ja luottamusta.
Viivyttäminen
Tarkoitus on löytää uusia, erilaisia näkökantoja. Siksi omasta näkemyksestä päättämistä ja sen sanomista viivytetään. Omaa näkemystä ollaan myös valmiita muuttamaan.
Taustalla organisaation kulttuuri
Saattaa olla, että tämä neljän taidon lista vinkkeineen antaa asiasta liian yksinkertaisen ja helpon kuvan. Kuuntelemista, kunnioittamista, ilmaisemista ja viivyttämistä kun ei opita yhdessä yössä tai yhdessä palaverissa. Vähitellen niitä voi kuitenkin ottaa haltuun. Lisähaastetta tuo se, että jokaisen palaveeraajan on osallistuttava – kukaan ei voi opetella dialogitaitoja tai yhdessä ajattelemista yksinään. Tässä tulee kuvaan myös organisaation kulttuuri: millaisen vuorovaikutuksen se mahdollistaa ja millaiseen kannustaa?
Lähde
Isaacs, William: Dialogue and the Art of Thinking Together, Random House Inc., New York 1999.