Kauppatieteiden tohtori
Valtiotieteiden maisteri
Certified Executive and Team Coach (ICF)
Työni osaamisen parissa alkoi, kun olin väitellyt sukupolvien välisestä osaamisen jakamisesta (2011). Tietojohtamisen alan väitökseni tärkein oppi kiteytyy siihen, miten osaamisen jakamisesta päästään kehittämiseen: vaihtamalla staattinen, ohjaileva ote dynaamisuuteen. Toisin sanoen keskitytään vähemmän siihen, mitä jaetaan (sisältö) ja enemmän siihen, miten ja miksi jaetaan (kyvyt, keinot, mahdollisuudet, tavoitteet).
Siirryttyäni jatko-opiskelijasta konsultiksi opin, että osaamisen jakaminen liitetään työelämässä luontevasti mentorointiin, ja aloin rakentaa mentorointiohjelmia (2014). Mentorointiin perehtyminen vei minut kasvatustieteiden pariin ja kouluttauduin valmentajaksi (2018).
Tiimejä valmentaessani huomasin, että osaamisen kehittämistä hankaloittavat toisinaan puutteet dialogitaidoissa tai organisaatiotason viestinnässä. Huomioiden taustalla vaikuttivat viestinnän ja sosiologian opintoni (olen valtiotieteiden maisteri vuodelta 1988) sekä 15 vuoden työurani organisaatioviestinnän parissa.
Sosiologisesta systeemiteoriasta olen löytänyt perimmäisen selityksen siihen, miksi toimiva viestintä on välttämätöntä: organisaatiot ja osaaminen syntyvät ja muuttuvat vain ihmisten rakentavassa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä. Tämä on nykyisen työni perusta ja ohjenuora.
Olen nyt työskennellyt osaamisen parissa kymmenen vuotta. Kokemukseni ovat vahvistaneet, että osaamisen kehittäminen ei ole yhden ihmisen, eikä myöskään yhden tieteenalan, tehtävä. Yhteistyöllä ja raja-aitojen ylittämisellä syntyvät parhaat oivallukset ja innovaatiot.